Meikä on homeboy. Tykkään riimitelläkin ja räpätä, mutta
tässä kohtaa viittaan suunnattomaan haluuni olla kotosalla, mieluiten poistumatta
sieltä ikinä, en näe siihen mitään tarvetta.
Nyt nää kaksi valopäätä on keksiny että meikä ( 3,5 v)
tarttee päivähoitoa!!
Eiköhän ne ole alkanut dumppaamaan meikäpoikaa eläkeläisten hoiviin
kerta viikkoon, vähintään. Mummolaan. Että mulla olis ohjelmaa kun ovat töissä.
Voi ristus, ihan pärjään kyllä kotonakin. Nukun niin paljon kun
huvittaa ja sitten riehun mieleni mukaan kun tulevat töistä kotiin. Ja tietysti
se pakollinen PITKÄ lenkki, mikä ei juurikaan kiinnosta.
Maanantai-aamuisin tiedän jo, että kohta mennään. Varmistan
asian, kuten aina, kaksijalkaisten pukeutuessa, tutkimalla housut. Kiidän
paikalle kun kuulen että nyt niitä vedetään jalkaan. Ihme ripitystä tulee aina
ja viittauksia työhousuihin liittyvään puhtauteen...pitäähän sitä tarkistaa
mikä on meininki. Jos siinä nyt muutama merkki jää punttiin, ehkä ”pari”
karvaa, so what?! Sitten kun tilanne on selvitetty ja pitää lähteä ”hoitoon”,
teeskentelen sujuvasti väsynyttä. Ihan sekunnissa. Romahdan lattialle, lasken
leuan etutassujen väliin, suljen silmät ja leikin nukkuvaa.
Ei ole tepsinyt. Viimiset keinot on luurata ovella,
suostumatta liikkumaan ja kun vetävät autolle, en yhtäkkiä osaakaan nousta
sinne :D Laitan ne punnertamaan kaikki 33...32...30 kiloani sisään. Kerran
mokasin tässä manööverissä kun jossain paukahti niin että säikähdin
reippaanlaisesti ja hupsista..olinkin jo häkissä takapenkillä. Pahus! Pitää
olla jatkossa tarkempi näissä hommissa.
Minua ollaan aina vastassa ja se tietää aamuhämärissä
pikku-lenkkiä KAUPUNGISSA! En välitä yhtään. Hirweesti autoja ja ääniä. Mutta
ei auta, tukka taakse ja etu-kyttyrässä täysillä niin paljon kun känsistä lähtee!
Mummo on pysynyt hyvin pystyssä toistaiseksi.
No tuleehan näillä keikoilla aina se 4 minuutin muna, mutta
kun visiitteihin liittyy muutakin kuin keltuais-nautinto. Siinä heiluu ihan kamala laitos ikkunan takana ja veikkaan
että se tulee joku kerta ikkunasta sisään. Sanovat sitä nosturiksi. Ja ne rakennustyömaan ukot pitää sellasta
meteliä että...
Ja nää kaksi ihmettelee kun olen ”hieman” väsynyt illalla!!!
No eikä tässä riittävästi. Olen kuullut puhetta että
viikoksi nuo meinaavat lähteä karkuun enkä pääse mukaan! Hoitokeikka meinaa
venähtää!!
Vähän ihmettelin yks sunnuntai että roudaavat autoon meikän
säkkituolin, ruokakupin ja sapuskaa ?! Sitten ne kannettiin mummolaan ja selittelivät jotain
harjoitus-yöstä. Kaffet joivat, mulle ei tarjoiltu. Alkoivat pukeutua ja
tietysti olin kotio lähdössä, kunnes... Kuulin kananmunan kuoren rasahtavan rikki keittiössä ja
sittenhän mulla tunnetusti pimenee silmissä eikä villit hevosetkaan pidättele!!
Jättivät pirulaiset!! Ihan sama, meikä pärjää, turha
soitella!
Onneks oli oma säkkäri että sain nukuttua. Mulla mitään
hätää ollut!
Seuraavan päivänä sain kyydin kotiin, en jaksanut intoilla. Kotimatkan kuorsasin kuulemma äänekkäästi ja muistan
kömpineeni omaan soffan nurkkaan välittömästi ja sitten tulikin pitkä pimeä
jakso. Taisin syödä jossain välissä.
Hahaa, luulivat minun suuttuneen ja kärsivät huonosta omasta
tunnosta. OIKEIN! Tosiasiassa olin vaan ihan törkeän finaalissa!
Kuvassa meikä passipaikalla Mummolassa. (ennen työmaa-juttuja!)
