IHANAA!! HELLE!!!
AURINKO!!! PIHA!!! HELLE!!AURINKO!!!
Se siitä.
Rehellisyyden nimissä, nautin sydämeni pohjasta kun vihdoin
saan köllötellä loputtomasti, omalla pihalla auringossa ja kuunnella luonnon
ääniä.
Äänistä suurinosa kuitenkin on naapuruston räkyttäjien
aiheuttamia ja vaatii minua osallistumaan.
Kausi on lyhyt, alkaa huhtikuussa kun mittari näyttää
plussaa ja kinokset alkaa sulaa.
Ei ole enää -10 jolloin olen liikuntakyvytön.
Porukat tuulettelee että ”Nyt alkaa pojan kuntokuuri! ei ole
liian kylmä eikä kuuma”
Keksin tuossa suurinpiirtein +10 selssiuksen kohdilla että
nyt riittää. Vetäisin läähätys-kortin esille ja jättäydyin hihnassa
vedettäväksi perunasäkiksi.
”Voi kamala! Tää on aivan liian lämmintä pojalle!”
”Ei sitä voi liikaa rasittaa” ”Mennään
kotiin, se on ihan poikki”
Kotiin päästyäni yritin hillitä itseäni mutta energia
pursusi yli ja heittelin omaisuuteni pitkin seiniä. Mietin että pitää ottaa
opiksi, seuraavaa kevättä varten.
”Nyt loppuu toi pelleily!!!Sitä vaan ei huvita lenkkeillä!!”
”On se kiero äijä!”
Olin paljastunut. Damn!No, ihan sama. Suostun kyllä tekemään lenkin, autolla.
Kesä tulikin aikaisin! Hellettä tässä maanosassa jo
touko/kesäkuun vaihteessa!!
Meikällä on kulku takapihalle parin oven kautta jotka pitää
avata mutta pukkailen ne itse auki palatessani.
Tykkään rampata edestakaisin ja harkitsevat opettaa meikälle
”oven perässä sulkemisen” HAH!
Kuumimpaan aikaan päivästä juoksentelevat kyttäämässä
kulkeeko henki vielä. Makaan nimittäin suorassa auringossa lämpöhalvausta
tavoitellen.
Kerran (tai kaksi) luulivat että nyt on huonosti asiat.
Luulin että ääntelin vain ajatuksissani mutta ilmeisesti jotain pääsi ulos.
Väittivät minun kiukunneen kuumuudessa örisemällä,
kirkumalla ja piipittämällä.
Ehkä olivat oikeassa. Aika paljon ärsytti tukala olo
helle-auringossa mutta kun nautin täysin rinnoin!
Tiedän kyllä itse milloin siirtyä pois. Syksyllä.
Tähän siteeraisin omille tallipäälliköilleni
Kimi Räikköstä:
Leave me alone...i know what to do.
Vietän siis kaiken mahdollisen ajan auringossa.
Luun kiikutan pihalle aina vahtivien silmien välttäessä.
Yritän jättää sen muhimaan ja kypsymään mutta aina se on korjattu pois kun
palaan paikalle.
Ämpäri on paras lelu ikinä ja mittari saa näyttää vaikka
miljoonaa plus-astetta, i´m in!
Ja kun en enää jaksa spurttailla, yritän pilkkoa sen.
Tuntuvat olevan tyytyväisiä lelu-valintaani. Maksaa euron ja kestää pitkään!
Helteestä koituu tosin miinus-puoliakin.
Koska en voi (suostu) lenkkeilemään, ruoka-annokseni on
puolitettu!
TÖRKEETÄ! Rääkkäystä!! Voiko johonkin valittaa??
Eläinsuojelu???
Vahtivat perkeleet painoani ja ”suhteuttavat kulutusta
ravinnon määrään”. WTF?!
Piha tarjoaa onneksi jälkiruokaa. Multaa, heinää,
hyönteisiä...
Perhanan västäräkit piruilee meikälle. Keekoilevat siinä
nenän edessä, odotan suolapatsaana vain silmät liikkuen ja kun päätän hyökätä,
ne siivekkäät paholaiset ovat jo taivaalla!!
Ja nälkä on edelleen.
Nuorukaisena olin uima-maisteri.
Ekan kerran tänä kesänä kastauduin, nilkkoja myöten. Yritin imuroida suomenlahden suolavedet
kitusiini, siinä onnistumatta.
Toisella kerralla huomasin kuinka vatsan kastelu helpottaa
lihaksiani jotka oli jo Too Well Done. Läträsin mutaisella rannalla jättäen
lipittämisen pois. Tiedoksi: jano ei merivedellä lähde.
Meinasin säikähtää noutaessani keppiä, maan kadotessa
jalkojen alta. Tällaisella kuninkaalla on henkivartijat kuitenkin aina mukana
vaikka olen täysin kykenevä huolehtimaan itse itsestäni.Ja varustelu hoitopaikassani päivitettiin, ihan meikää varten. Tornituulettimen edessä kelpaa köllöttää ja komentaa kananmunia kiehumaan.
Lämmitelkää kamut nyt kun siihen on mahdollisuus.
Riehukaa ja nauttikaa, uni ulkona, ilta-auringossa kruunaa
päivän.
Pian saadaan taas sitä valkoista paskaa niskaan pihan
täydeltä!
Morgan
