Miä

Miä
Kokeilin poseerata...

lauantai 19. tammikuuta 2013

JEEE!!! Laatuaikaa!


Juhlapäivä!!! Lääkäriin piiiitkästä aikaa!!! J

Tainnut vierähtää muutama vuosi, eikä rokotuksia lasketa. Mamiska kertoi aamulla että mennään Pia-tätiä katsomaan ja minä poika en meinannu housuissa pysyä!
Mummokin lähti seuralaiseksi jos vaikka tarvii nostoapua. Meinasivat jos vaikka pääsen taas huumeisiin, taju kankaalle.
Ei minulla siis mitään vaivaa ole. Ukko höpöttänyt niska-ryyhelmistä ihan loputtomiin. Mitäs rassaa niitä aina kun meikä kömpii sohvalle syliin ja yrittää nukkua.
No mami päätti tehdä tikusta asiaa ja vietettäisi kiva vapaapäivä yhdessä, jeee!!!
Ja tämä ei ole vitsi. Pitävät pimeenä kun meikä tykkää lääkäri-käynneistä.
Muistin paikan edelleen hyvin vaikka ennen tulin aina hirweessä jurrissa huojuen ulos.
Hyppäsin autosta riemusta puhkuen enkä malttanu pissalla käydä kun kiskoin mummoa rintavedoilla kohteeseen. Se melkein kaatui, mitäs on niin köpö.
Aah! Perillä! Olivat muuttaneet sisustusta ja vastaanottotiskin paikkaa, eikun SINNE!! Samat kivat tytöt tunsivat minut mutta se yks meikän lemppari ei ollu kai vuorossa, se joka antaa aina erityishuomiota ja kehuu komeaksi.
Ilmoittauduin saapuneeksi ja yritin tervehtiä sellaista mustaa korstoa (ei ole rasismia, se vaan OLI musta), mutta tosi huonokäytöksisenä rupes rähjäämään.
Mentiin mummon kans vähä syrjemmälle mököttämään kun mamiska soitteli vakuutusasioita ettei tarvis maksaa ihan kaikkea. On kuulemma aika kallista. Ei paljon kiinnosta.
No, kaikenlaista inisijää meni ja tuli. Kaikki raahattiin niskanahoista sisään ja juosten lähtivät ulos. Siinä välissä tärisivät ja läähättivät odotustiloissa ja irvistelivät meikäpojalle. Tosi kovanaamat! Hah!No kyllä minultakin jotain korkeita kurkkuääniä silloin tällöin pääsi vahingossa kun alkoi kyllästyttämään odotus, huutelijat ja se että kokoajan kaksijalkaisia kipittää ohi pysähtymättä antamaan huomiota.
Vihdoin! Setä-lääkäri ei voi vastustaa ja rapsii hetken aikaa. Se on sen Pia-tätin mies ja siksi sen pitääkin olla kiva. Se hoiti sitä Verttiä vanhuksena joka asui meillä joskus.
Sanoi sille kuulemma aikanaan ettei ole koskaan tavannut niin uskomatonta bulldoggia, mut kamoon, eihän meikäläinen ollu syntytkään sillon! No kävi siinä myös yks respan pupu muutaman sanan vaihtamassa kun vedin hurmausvaihteen silmään.
Puntarissakin piti odotellessa käydä. 33,8 kg täyttä lihasta. Muutama ki...gramma tullu lisää, mulla on nääs aivot kasvanu.
Pitkä odotus palkittiin vihdoin, kuulin Pia-tätin äänen ”Morgan!” Sit meikää vietiin....
Ja eikun pöydälle. En sitten kyllä enää aikuisena tykkää, kun on korkeanpaikankammo.
Pia sanoi että olen pysynyt hyvässä kunnossa ja samaan hengenvetoon että kilo tai pari voi lähteä?! Siis mistä?? Nahkaako tässä aletaan seuraavaksi poistamaan???! Ei kommentoitu yhteistuumin siihen mitään.
Sit alkoi kokonaisvaltainen kopelointi. Joka koloon piti Pian kurkistaa vehkeineen, kuunnella ja käännellä.
Kaikki oli ok ja sanoi etten ole enää sellainen tohottaja kuin nuorukaisena ja sithän mun piti todistaa sekin väite vääräksi.
Kun päästiin siihen ”tikusta asiaa”-juttuun, minkä takia siis pääsin visiitille niin meinas kyllä hermo mennä siellä korkeuksissa.
Niin paljon ku Pia-tätistä tykkäänkin, täytyy sanoa että olis repinyt karvoja omasta niskastaan ja liimaillut niitä teipin paloja itteensä! Varsinkin omaan leukaansa. Nyt lähti varmaan viimisetkin huolella kasvatetut partakarvat!
Pistettiin siinä välillä painiksi. Kokeilin mummon ja mamin käsivoimia. Riitti ne. Sainpahan ainakin niille hien pintaan!
Sitten kun elättelin jo toivoa päästä maan tasoon, niin eikö nää lärpättäjät ota esille mun yksityisasioita!
Ekana laverreltiin vapaa-ajan harrastuksestani. Onko muka rikos lipustella tassun onkaloita jos se on kivaa?!
Valehtelivat että se olis jotenkin yli-himokasta ja että muka etsin tuen tassulle seinästä, pöydän jalasta tms sellaisesta jotta pystyn työstämään kunnolla.
No eikö Pia räplää seuraavaksi kaikki neljä läpi. Hiivaa sielläkin muka!
Siinä kohtaa kyllästyin todenteolla ja näytin paljonko ”läskissä” on voimaa!!
Pia-tätille en mitään pahaa halunnut. Se pöytä siirtyi itestään ja mitäs jättäytyi sen ja seinän väliin.
Eikä se lavertelu loppunut siihenkään mutta minulta loppui keinot.
Eikö se ollu mummo joka avasi suunsa että pitää kysyä siitä ”tiputtelusta”.
Tietenkin tuli selostus siitä kun ”pari” kertaa on vähän posket vuotanut.
Voi hyvää päivää ja anteeksi!!
Ihme liioittelua 7 tunnin veden valumisesta poskipielistä, maiskuttelusta ja lätäköistä, litimäristä sohvista...en edes viitti mennä tämän propagandan yksityiskohtiin, sen verran naurettavaa edes mainita asiasta.
Väläyttelivät kilpirauhasesta jotain mut sen jälkeen haukkuivat vielä pelkuriksi. Jos nyt kaaharit ja metelöijät, ampujat ja kaikenmaailman rakennustyömaat vähän jännittää niin ei tartte mennä asiattomuuksiin kuitenkaan!
Poistuin mieluusti klinikalta, en nolosti vetämällä, vaan arvokkaasti, nenä pystyssä ja rinta rottingilla ja valitettavasti, selvinpäin.
Ennen oli paljon kivempi. Moikattiin Piaa, sit olin ihan seipäässä hetken ennen unia ja ihanat tytöt otti syliin ja kantoi jonnekin. Hirveissä lärveissä meni koko päivä sen jälkeen, eikä tullu krapulaa.
Nyt sitten ”äitin tissi”-panta kaulassa, 20 pv antibioottia, pulveria, shampoota, liuosta, rasvaa...
Että sellainen ”tikusta asiaa”-lääkärikäynti!
PS. en ymmärrä kotona äsken kuulemaani: ”Tietäis poika vaan mitä on edessä seuraavat 3 viikkoa!”
Jos voit paljastaa ton koodin allekirjoittaneelle niin otan sinut seuraavalla kerralla mukaan Pia-tätille, se on ihana.
Potilas Morgan Koistinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti